18.11.2011
Uskokaa tai älkää, mun levy
alkaa olla pian valmis! Biisejä miksaillaan jo!
En osaa itse enää edes miettiä,
mitä tulen tuntemaan, kun tämä yli puolentoista vuoden urakka on ohi…Oon jo
turtunut ja tottunut tähän epävalmiiseen tilaan, tottunut vastailemaan
ihmisille:” sit kun se on valmis…”
Levy tulee olemaan tuotannoltaan
erilainen kuin Annankatu, mutta mun biisejähän ne on, perusmeininki pysyy siis
samana. Tuottajaksi päätyi lopulta aikataulu- jne söhläilyjen jälkeen mun hyvä
ystäväni Janne Oinas, ja pianistini ja ystäväni Tapio Viitasaari on ollut
kokoajan mukana myös.
Ollaan kolmistaan saatu
aikaiseksi jotain, mistä ainakin itse olen ylpeä. Kauhistuttaa tosin päästää
biisit muiden kuultaviksi näin pitkän rupeaman jälkeen…
Lisäksi mä olen hillunut
viimeiset kuukaudet kameran kanssa ja kuvannut. Kuvannut treenejä, studiosessioita,
keikkoja ja tapaamisia, mutta myös koti-iltoja, juhlia, ystäviäni ja ajatuksiani. Sitä matskua voi
nähdä ensi maaliskuussa alkavassa Iholla-ohjelmassa Subilta. On ollut hurjaa,
mutta myös opettavaista, joutua puhumaan itsestään muutenkin kuin pelkästään
biisien kautta.
Nyt mä meen studioon kuulemaan uusimpia miksejä Thelmasta&Louisesta, hyvää viikonloppua!
Xoxo,
Heli
Lue lisää »
12.09.2011
- Kaurismäen uusinta, Le Havrea. Niin kauniita kohtauksia!
- Vanhojen vaatteiden myymistä Kaivarin kanuunassa/mun vanhojen kamojen etsimistä sieltä.
- Vettä. Kurkusta alas, ei niskaan. Ja erityisesti suosittelen tätä itselleni, koska se kuulemma puhdistaa ja laihduttaa.
Lue lisää »
24.07.2011
Olen maailman epäaktiivisin tietojeni päivittäjä, antakaa anteeksi.
Aamulehti teki musta jutun Valo-liitteeseen, koska oon menossa Tapsan tahdeille Nokialle esiintymään ensi torstaina.
Ehdotin toimittajalle jutun otsikoksi seuraavaa: “Heli Kajon levy valmistuu housut kintuissa ja fritsut kaulassa”, koska se olisi ollut täysin totta. Kuumuudesta johtuen pojat ovat olleet kokoajan ilman housuja, ja yhden vapaaillan jälkeen eräs työryhmämme jäsen saapui aamulla studiolle aivan syötynä!
Toimittaja ei kuitenkaan ihan innostunut otsikostani, vaan päätyi hieman neutraalimpaan, joka ilmeisesti kuului näin: “Täällähän minä olen”. Juttu käsitteli sitä, minne oikein katosin viisujen jälkeen. En mä mihinkään kadonnut ole, ja sen tämä ihana toimittajakin huomasi, kun tuli tekemään juttua Suomenlinnaan studiolle, jossa meillä oli äänitykset menossa.
Voisin jauhaa ummet ja lammet levyn tekemisestä, tuotannosta, sovituksista, aloittelevan artistin itsensä ( tai musiikkityylinsä) etsimisestä ja löytämisestä. Siitä, kuinka odottavan aika on pitkä, mutta toisaalta palkitseva, koska nyt jo tämän kuluneen vuoden aikana olen oppinut niin paljon lisää musiikista ja siitä, miten sitä itse haluan tehdä.
En kuitenkaan ehdi nyt tekemään syväanalyysia, koska mulla on kiire studiolle laulamaan lauluraitoja- kyllä, ollaan jo siinä vaiheessa! Lopulta, kun olin mennyt muutaman kerran aivan harhaan, tuli se päivä, kun kaikki biiseissä ja sovituksissa loksahti vihdoin mielestäni paikalleen, ja siitä eteenpäin työ onkin ollut helppoa!
Jos vertaisin Annankatua ja näitä “uusia” biisejä toisiinsa, sanoisin, että suurin ero on alapäässä! Rummut ja basso ovat löytäneet oman hahmonsa, ja oon siitä erittäin onnellinen, koska mulla on ollut niihin soittimiin jotenkin vaivalloinen suhde. Muuten kappaleet ovat tietenkin vähän samantyyppisiä, ovathan ne mun kirjoittamia.
Monet pelottelevat sillä, että mut unohdetaan kokonaan, kun tässä levynteossa on kestänyt niin pirun kauan. Mutta jos niin käy, niin hyvät ihmiset, muhun on helppo tutustua uudelleen, oon hyvin avoin ja höpöttävä luonne!
Hyvää kesää ja kunpa kukaan ei enää kuolisi nuorena, vaikka se näyttääkin olevan teemana, niin studiossa kuin ympäri maailmaakin.
Lue lisää »
