Heli Kajo on 28-vuotias helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä, jonka ensimmäinen single on herkkä ja kaunis kappale Jos mä kuolen nuorena. Esikoisalbumi näkee päivänvalon 23.toukokuuta. Kaikki tulevan levyn kappaleet ovat Helin itsensä säveltämiä ja sanoittamia. Albumin on tuottanut Janne Oinas.

Heli Kajo herätti levy-yhtiöiden kiinnostuksen Annankadun kulmassa -kappaleellaan Euroviisukarsinnoissa kaksi vuotta sitten. Pian tämän jälkeen Asko Kallonen nappasikin artistin suojatteihinsa ja siitä lähtien hän on valmistellut esikoisalbumiaan kaikessa rauhassa. 

Heli kuuluu ja näkyy musiikkinsa lisäksi tänä keväänä Sub TV:n menestyksekkäässä dokumentaarisessa sarjassa Iholla. Sarjassa seurataan kuutta naista, jotka ovat kuvanneet elämäänsä puolen vuoden ajan.

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:
Warner music/Inka Laitinen
.(JavaScript must be enabled to view this email address)

Keikat:
Warner Music Live / Niina Jalonen
.(JavaScript must be enabled to view this email address)

Poikajumalan sanoitus ja hieman biisinteosta ylipäänsä

Sain kysymyksen koskien Poikajumalan sanojen muuttumista, erityisesti sitä kohtaa bridgessä, jossa olen vaihtanut aikamuotoa.

Koska olen päättänyt viettää lauantain kotona enkä lähteä yhtikäs mihinkään rilluttelemaan, voin yhtä hyvin pohtia tätä hieman.

Poikajumala on yksi ensimmäisistä biiseistäni.
Sitä ennen oli tehnyt Ranskiksen ja Dick’s Tea Barin, joista kumpikaan ei lopulta päätynyt levylle. Ranskiksen kohdalla se on ilmeisen harmillista, olen saanut paljon postia liittyen sen puuttumiseen. Jotenkin se ei vaan valitettavasti mahtunut levylle, sanoitukset eivät mielestäni olleet tarpeeksi selkeät. Oli mukamas liikaa hempeilyä, liian vähän yksityiskohtia. Yritin muokata säkeistöjen sanoja, kuitenkaan siinä onnistumatta. Ääripäänä mainittakoon versio, jossa laulaja-minän mies lähtee lomalle Kiinaan ja tulee takaisin vaihdettuaan nimensä Timpasta Tiinaan. :D
Samoin Poikajumalan ensimmäinen versio oli hyvin epämääräinen säkeistöissään, tyyliin ” päivät seuraa toisiaan, blaablaablaa”.
Koska olen tehnyt lauluja vasta aika vähän aikaa, eli nyt kolme vuotta, ja kaikki omasta mielestäni parhaat biisini syntyvät täysin hetkessä- En ole kauhean hyvä muokkaamaan niitä jälkikäteen. Sellainen duunaus pilaa mielessäni fiiliksen, ja biisienteosta tulee analyyttista työtä. Toki biisien tekeminen on rankkaa ja oikeaa työtä, ja vaatii tuntikausien istumista pianon ääressä, mutta mulla suurin osa niistä sadoista tunneista mitä tämänkin levyn biisejä tehdessäni siinä istuin, menee epämääräisten ja oikeastaan aika huonojen juttujen vaivalloiseen synnyttämiseen. Kunnes sitten tulee vihdoin se hetki, jolloin tuleekin jotain hyvää.

Olin kuitenkin jotenkin vakuuttunut siitä, että Poikajumalan bridge (” joo, sua rakastin, ja silti toista suutelin…”) ja kertsi olivat levyttämisen arvoisia, ja ryhdyin siksi muokkaamaan säkeistöjä. Vaikka sain aikaan ihan hauskan kuvauksen hyvästä parisuhteesta, jossa mies on kunnon mies, joka pitää huolta naisestaan ja tekee hänen puolestaan melkein mitä vaan, en silti suhtaudu tarinaan samalla tunnesidoksella kuin muihin teksteihini, jotka ovat syntyneet hetkessä ja jossain tietyssä, hyvin vahvassa tunnetilassa.

Olimme levyttäneet Poikajumalan uusilla säkeistöjen sanoilla jo kertaalleen valmiiksi, ja siinä oli niin minun kuin Tapion, Jannen ja Askonkin mielestä oivallinen tunnelma ja soundi. Jokin siinä kuitenkin vielä mätti. Silloin tajusimme, että sävellaji on väärä, kertsin pitää tulla korkeammalta, säkeistöjen matalalta!
Samalla keksin, että ehkä bridgen aikamuoto pitää muuttaa menneestä nykyiseen, niin, että pariskunta on vieläkin yhdessä- niin, että laulun minän tragedia on siinä, että hän todella näkee miehensä ihanuuden ja hyvyyden, ja SILTI haluaa muita miehiä. Että toisin kuin alkuperäisversiossa, jossa rakkaus oli jo ohi, jäänyt jonnekin ensimmäisten suhdevuosien hekumaan, hän rakastaa miestään vieläkin, mutta ei silti pysty olemaan uskollinen.

Silloin muutin sanat. ” joo, sua rakastan, ja silti toista haluan/ kun viini valuu laseihin, hetkeksi sinut unohdan”

Toivon, että tässä vuosien vieriessä musta tulisi niin hyvä biisintekijä, että oppisin duunaamaan keskeneräisiä biisiaihioita, muokkailemaan sanoja sekä  työstämään osia ja saamaan sitä kautta valmiin biisin, johon olisin tyytyväinen. Nyt kuitenkin joudun vielä tyytymään siihen, että joudun tekemään turhautuneena kuukausikaupalla kökköä, kunnes jonain yönä ryntään pianon ääreen ja oksennan ulos sen, mitä itseasiassa olen kokoajan halunnut tietämättäni sanoa.

pus,
heli




Lue lisää »

kesäkuulumisia

Rakkaat tuntemattomat ja silti niin tutun tuntuiset ystäväni,


Kiitos, että olette kirjoittaneet mulle. Mulla on vielä hakusessa sellainen toiminto, jossa voisin vastata kaikkien viestien perään, joten nyt teen tän näin yleisesti. Kiitos!
Ihmettelin aina ennen, että miksi artistit kiittelevät puheissaan ja joka paikassa fanejaan, mutta nyt tiedän miksi. Viesteistänne saa voimaa, uskoa ja inspiraatiota, ei tää biisien tekeminen olisi mitään ilman teidän palautteitanne.

On ollut kamalan ihana hoppu! Oon ravannut kaikenmaailman radiot ja haastattelut, oli levyjulkkarit, lähdin Italiaan lomalle viikoksi, ja sen jälkeen kuvattiin musavideoita helteisessä Roomassa. Siellä oli siis ihan oikeasti TOSI KUUMA.  Mun oppilaat aina nauraa, että kun mä tulistun, hikoilen nenästä kuin koira, mutta voin vannoa, etten oo koskaan ollut niin hiessä kuin noissa kuvauksissa!

Keikkoja tippuilee tasaiseen tahtiin ja ympäri Suomea, ja oon siitä erityisen innoissani! Eilen istuin juhannusruuhkassa Puumalasta Helsinkiin ja teimme matkaa normaalin kolmen tunnin sijaan seitsemän tuntia. Mutta mä rakastan reissaamista, eikä autossa istuminen harmita mua ollenkaan, päinvastoin, enkä tiedä mitään niin ihanaa tällä hetkellä kuin se, että saan lähteä mun rakkaiden bändipoikien kanssa tienpäälle ja keikkailemaan! Päivitin keikkakalenteria äsken tänne!

Eräs on kysellyt mun kultaisista korviksista: sain ne Tapiolta, mun parhaalta ystävältä joka on myös mun biisien jousisovituksien takana. Se osti ne Alajärveltä kirppikseltä kahdella eurolla. ” Kalleinta, mitä sä ansaitset”, se sanoi, ja antoi ne mulle naama virneessä. Eli valitettavasti en osaa sanoa, mistä toiset sellaiset voisi löytää. Oon käyttänyt niitä niin paljon, että niistä alkaa olla jo väri lähtenyt, mutta yksi mun toinen ystävä on onneksi luvannut, että voi värjätä ne uudelleen!

Oon ruvennut pitämään blogia Ellen nettisivuille. Koska kyseessä on muotilehti, lähestyn elämääni nimenomaan siitä vinkkelistä. Kerron siellä keikkavaatevalinnoistani etc, ja sieltä löytyy mm. kuvia musavideokuvauksista Italiassa. Blogin nimi on Heli la Chipie. Niin luki lapsena mun paidassa, Chipie tarkoittaa jotenkin mahdotonta likkaa, ainakin mun muistikuvien mukaan. Englanninkieliseksi käännökseksi löysin “bad-tempered woman”. Se kai mä olen aina ollut!

Hyvää kesää, ja kirjoitellaan taas!

Heli





Lue lisää »

Jos mä kuolen nuorena

Ystävät hyvät, se ihme on tosiaan nyt tapahtumassa, että mun ensimmäinen sinkkuni Jos mä kuolen nuorena tulee huomenna!

Hassua, miten nyt yhtäkkiä se tuntuu täysin luonnolliselta ja helpolta, vaikka mähän oon kärvistellyt tän levyn kanssa jo kaksi vuotta!
Haluaisin kirjoittaa enemmän, mutten ehdi, koska mun on kohta juostava Radio Aaltoon höpöttämään, ja mun tukka on kipeänä kolmesta syystä:
1) torstaina oli pakko juoda skumppaa poikien kanssa, kun saatiin sinkku käteen
2)perjantaina oltiin Jipun kanssa Sokkokokin kuvauksissa…se oli kuulemma häröin ja pisin koskaan kuvattu jakso. Sen jälkeen oli mentävä Tapion ja Matin keikalle, kun oli niin yliaktiivinen olo
3) eilen oli tyttöjenilta Iholla-naisten kanssa ja parannettiin maailmaan Saaran kanssa aika myöhään.

Kiitos, että ootte kirjoittaneet mulle tänne, siitä tulee tosi hyvä mieli. Yritän kirjoittaa teille ihan pian uudestaan ja paremmin.

bisous,
Heili

Lue lisää »