25.03.2012
Ystävät hyvät, se ihme on tosiaan nyt tapahtumassa, että mun ensimmäinen sinkkuni Jos mä kuolen nuorena tulee huomenna!
Hassua, miten nyt yhtäkkiä se tuntuu täysin luonnolliselta ja helpolta, vaikka mähän oon kärvistellyt tän levyn kanssa jo kaksi vuotta!
Haluaisin kirjoittaa enemmän, mutten ehdi, koska mun on kohta juostava Radio Aaltoon höpöttämään, ja mun tukka on kipeänä kolmesta syystä:
1) torstaina oli pakko juoda skumppaa poikien kanssa, kun saatiin sinkku käteen
2)perjantaina oltiin Jipun kanssa Sokkokokin kuvauksissa…se oli kuulemma häröin ja pisin koskaan kuvattu jakso. Sen jälkeen oli mentävä Tapion ja Matin keikalle, kun oli niin yliaktiivinen olo
3) eilen oli tyttöjenilta Iholla-naisten kanssa ja parannettiin maailmaan Saaran kanssa aika myöhään.
Kiitos, että ootte kirjoittaneet mulle tänne, siitä tulee tosi hyvä mieli. Yritän kirjoittaa teille ihan pian uudestaan ja paremmin.
bisous,
Heili
18.11.2011
Uskokaa tai älkää, mun levy
alkaa olla pian valmis! Biisejä miksaillaan jo!
En osaa itse enää edes miettiä,
mitä tulen tuntemaan, kun tämä yli puolentoista vuoden urakka on ohi…Oon jo
turtunut ja tottunut tähän epävalmiiseen tilaan, tottunut vastailemaan
ihmisille:” sit kun se on valmis…”
Levy tulee olemaan tuotannoltaan
erilainen kuin Annankatu, mutta mun biisejähän ne on, perusmeininki pysyy siis
samana. Tuottajaksi päätyi lopulta aikataulu- jne söhläilyjen jälkeen mun hyvä
ystäväni Janne Oinas, ja pianistini ja ystäväni Tapio Viitasaari on ollut
kokoajan mukana myös.
Ollaan kolmistaan saatu
aikaiseksi jotain, mistä ainakin itse olen ylpeä. Kauhistuttaa tosin päästää
biisit muiden kuultaviksi näin pitkän rupeaman jälkeen…
Lisäksi mä olen hillunut
viimeiset kuukaudet kameran kanssa ja kuvannut. Kuvannut treenejä, studiosessioita,
keikkoja ja tapaamisia, mutta myös koti-iltoja, juhlia, ystäviäni ja ajatuksiani. Sitä matskua voi
nähdä ensi maaliskuussa alkavassa Iholla-ohjelmassa Subilta. On ollut hurjaa,
mutta myös opettavaista, joutua puhumaan itsestään muutenkin kuin pelkästään
biisien kautta.
Nyt mä meen studioon kuulemaan uusimpia miksejä Thelmasta&Louisesta, hyvää viikonloppua!
Xoxo,
Heli
12.09.2011
- Kaurismäen uusinta, Le Havrea. Niin kauniita kohtauksia!
- Vanhojen vaatteiden myymistä Kaivarin kanuunassa/mun vanhojen kamojen etsimistä sieltä.
- Vettä. Kurkusta alas, ei niskaan. Ja erityisesti suosittelen tätä itselleni, koska se kuulemma puhdistaa ja laihduttaa.
24.07.2011
Olen maailman epäaktiivisin tietojeni päivittäjä, antakaa anteeksi.
Aamulehti teki musta jutun Valo-liitteeseen, koska oon menossa Tapsan tahdeille Nokialle esiintymään ensi torstaina.
Ehdotin toimittajalle jutun otsikoksi seuraavaa: “Heli Kajon levy valmistuu housut kintuissa ja fritsut kaulassa”, koska se olisi ollut täysin totta. Kuumuudesta johtuen pojat ovat olleet kokoajan ilman housuja, ja yhden vapaaillan jälkeen eräs työryhmämme jäsen saapui aamulla studiolle aivan syötynä!
Toimittaja ei kuitenkaan ihan innostunut otsikostani, vaan päätyi hieman neutraalimpaan, joka ilmeisesti kuului näin: “Täällähän minä olen”. Juttu käsitteli sitä, minne oikein katosin viisujen jälkeen. En mä mihinkään kadonnut ole, ja sen tämä ihana toimittajakin huomasi, kun tuli tekemään juttua Suomenlinnaan studiolle, jossa meillä oli äänitykset menossa.
Voisin jauhaa ummet ja lammet levyn tekemisestä, tuotannosta, sovituksista, aloittelevan artistin itsensä ( tai musiikkityylinsä) etsimisestä ja löytämisestä. Siitä, kuinka odottavan aika on pitkä, mutta toisaalta palkitseva, koska nyt jo tämän kuluneen vuoden aikana olen oppinut niin paljon lisää musiikista ja siitä, miten sitä itse haluan tehdä.
En kuitenkaan ehdi nyt tekemään syväanalyysia, koska mulla on kiire studiolle laulamaan lauluraitoja- kyllä, ollaan jo siinä vaiheessa! Lopulta, kun olin mennyt muutaman kerran aivan harhaan, tuli se päivä, kun kaikki biiseissä ja sovituksissa loksahti vihdoin mielestäni paikalleen, ja siitä eteenpäin työ onkin ollut helppoa!
Jos vertaisin Annankatua ja näitä “uusia” biisejä toisiinsa, sanoisin, että suurin ero on alapäässä! Rummut ja basso ovat löytäneet oman hahmonsa, ja oon siitä erittäin onnellinen, koska mulla on ollut niihin soittimiin jotenkin vaivalloinen suhde. Muuten kappaleet ovat tietenkin vähän samantyyppisiä, ovathan ne mun kirjoittamia.
Monet pelottelevat sillä, että mut unohdetaan kokonaan, kun tässä levynteossa on kestänyt niin pirun kauan. Mutta jos niin käy, niin hyvät ihmiset, muhun on helppo tutustua uudelleen, oon hyvin avoin ja höpöttävä luonne!
Hyvää kesää ja kunpa kukaan ei enää kuolisi nuorena, vaikka se näyttääkin olevan teemana, niin studiossa kuin ympäri maailmaakin.
22.11.2010
Hyvät ihmiset, en ole kadonnut, olen vain hautautunut ullakolleni päässäni tuhansia sävelmiä!
Ollaan me oltu studiossakin poikien kanssa. Periaatteessa puolet levyn biiseistä on purkissa!Mutta on se hidasta, ensin täytyy valita ne biisit, sitten sovittaa ne yhdessä Tapion kanssa (sitä hommaa me tehtiin muutein niillä kauheilla helteillä, ja mun ikkunasta paistaa koko päivän aurinko sisään… en oo varmaan koskaan hikoillut niin paljon, ja mähän valitettavasti hikoilen nenästä niinkuin koirat, hyi.)
Mutta en tullut tänne puhumaan hiestä, vaan musiikista. Voin myös puhua rakkaudesta koska siitä ei voi puhua koskaan liikaa, mutta onko kornia jos haluankin puhua rakkaudesta musiikkiin? Sillä millään muulla ei ole enää mulle väliä, haluan vaan saada tehtyä biisejä, ja sellaisen levyn että voin olla tyytyväinen siihen sitten myöhemminkin.
Niin että älkää pliis kyllästykö odottamaan, tämä projekti etenee niin kuin se luonnollista vauhtiaan haluaa edetä, yhtään hoputtamatta ja hätäilemättä!
Ihana uutinen on se, että mulla alkaa oma klubi Sir Einossa keskiviikkona 12.1!!!! Tervetuloa! Mun bändi on ihana, ja luvassa myös artistivieraita ja vaikka mitä fantsuu, jee jee jee 
Sain lahjaksi videokameran ja aion taltioida elämääni nyt myös sillä. Still-kuvat ei ole koskaan olleet mun juttuni,mä en ole niissä omasta mielestäni edukseni koska en koskaan kehtaa pysyä niin kauan paikallaan kuin kuvan ottaminen vaatii. Siksi liikkuva kuva on ehkä enemmän mun juttuni. Jos opin käyttämään sitä hienosti, aion postata matskua jonnekin nettiin myös tulevaisuudessa treeneistä ja studiosessioista etc. JOS opin. Ehkä joku opettaa!
Tein viime keskiviikkona biisin jossa sanotaan että “jos mä kuolen nuorena, kunpa silloin olisi pakkasta, mä pidän paljon enemmän talvesta”
Antakaa anteeks, mutta vaikka lähes kaikki kenen kanssa puhun valittaa tästä säätä, mun on sanottava, että mun mielenlaadulle (ja hikoilevalle koiranenälleni, hyi taas) tämä kylmyys ja pimeys sopii. Saa polttaa kynttilöitä, juoda punaviiniä ja kaivata kesää.
Rakkaudella, Helinne
12.05.2010
-Ystävien kanssa vietettyjä pitkiä aamupäiviä
-Janisson& fils- samppanjaa. Sitä tulee myyntiin joihinkin helsinkiläisiin ravintoloihin
-lenkkeilyinnon löytämistä
-Marina & the diamondsia
12.05.2010
Hei tyypit,
mä aktivoiduin kirjoittamaan koska olen taas yllättäen täynnä energiaa! Viime aikoina ei tavallaan ole tapahtunut mitään paitsi biisinkirjoitusta (mikä on tietenkin ollut tarkoituskin) ja joitain satunnaisia pieniä ulkoiluhetkiä, jotka eivät edes ole mainitsemisen arvoisia täällä.
Mutta tänään!Tänään ensinnäkin heräsin auringonpaisteeseen kahdeksalta- harvinaista mulle- ja lähdin lenkille- vielä harvinaisempaa.
Ja sitten olin sopinut Menaisten pienen jutun kuvauksen ja haastiksen mun luokse klo 10.30. Tomtom tuli tekemään mulle tötterön päähän ja Mert toi asun, ja Laura, jonka kanssa ollaan nykyään seinänaapureita (ja joka teki mun poronnahka-asun viisuihin) tuli aamukahville niinkuin meille on muodostunut tavaksi. Ja sitten tuli toimittaja ja kuvaaja, siinä me söhlättiin, Lauralla oli kepit polvileikkauksen jäljiltä ja mulla oli vielä pelkät legginsit ja toppi päällä koska ei oltu vielä ihan valmiita (Mert kutsui sitä Madonna-lookiksi, musta mä näytin vaan pelleltä), Tomin hiukset olivat melkein yhtä pystyssä kuin munkin ja Mert pyöri mun nojatuolissani yhtä suloisena kuin aina! Ja Toimittaja ja Kuvaaja katsoivat ihmeissään, ja jompikumpi sitten sai kysyttyä että ” onko teillä aina tällaista!?”
Haastiksen ja kuvauksen olennainen osa oli samppanja, ja mä olin saanut pullon Janisson & filsin roséta, jonka pullo on tosi näyttävä ja PINKKI. Niinpä me sitten heti skoolattiin aamun kunniaksi, ja aloitettiin kuvien räpsiminen!
Mä tulin siis onnelliseksi monista asioista:
1)mun ystävistä ja siitä Frenditmäisestä oleilusta, jota huomasin yhtäkkiä harrastavamme
2)haastiksesta ja kuvista ja siihen liittyvästä äkseerauksesta. Se tekee mut vaan niin iloiseksi!
3) auringosta
Hei, mulla SAATTAA olla joku keikka tossa kesän alussa, ennen kuin sulkeudutaan levyntekoon, pitäkää mun sivuja silmällä, ilmoittelen kun tiedän lisää!
xoxo,Heli
Ps. Jos satutte saamaan käsiinne City-lehden, katsokaa sen välissä olevaan Style-guide-liitteeseen, moon siel!
12.04.2010
Nonni, ystävät, nyt mä saan teille kertoa, että olen löytänyt mitä ihastuttavimman ja ehkä hieman yllättävän tuottajan levylleni, nimittäin Sipe Santapukin!
Kävi ilmi, että me jaetaan innostus ranskalaiseen chansoniin, ja siitä se sitten lähti.
Nyt mä siis kirjoitan biisejä ja treffailen Sipeä aina, kun se tulee piipahtamaan Helsinkiin ja välillä kehtaan soittaa sille iPhoneen äänitettyjä RAAKAdemojani, yleensä vaan muuten parannetaan maailmaa. Taikka mun elämänkoukeroita
Me jaetaan myös rakkaus sushiin ja lenkkeilyyn, paitsi että mähän en kehtaa melkein sanoa kellekään, että en tosiaan ole urheillut kohta kahteen kuukauteen melkein ollenkaan, apua…
On kevät, mutta uudet kappaleeni ovat jotenkin inhottavan synkkiä. Äsken Stoolin Katja, (mun promoottorini) sen keksi, pelastuksen, aion järjestää pitkästä aikaa bänditreenit ja soittaa kaikki biisit niiden kanssa, ja juottaa hieman viiniä siinä samalla, saan sieltä varmasti takaisin sen innostuksen, minkä yksin kotona nysvääminen on kadottanut!
xoxoxoxo
h
05.04.2010
Mä olen biisintekoputkessa. Se alkoi kolme viikkoa sitten, ensin tiskasin ja sitten käänsin pianon niin että näen ikkunasta merelle . Mutta vasta toissapäivänä leikkasin kynteni. Sormet näyttävät siltä kuin niistä olisi katkottu 1/4-osaa pois, ja pianon koskettimet tuntuvat samalta kuin joskus silloin kauan sitten, ennen turhamaista manikyyriaikaani. Nyt soitan taas Bachia ja oon aivan fiilareissa!
Suurin huoleni on tällä hetkellä se, että jos teen levyä kesällä, onko todella niin, että lumi ei tänä vuonna ehdi sulaa ennen kuin vasta syksyllä?Toisaalta, jos olen kokoajan sisällä, onko sillä väliä?Olenko kokoajan sisällä, en minä tiedä, en ole koskaan tehnyt levyä, ei hajuakaan kauan siinä oikeasti menee.Sen näkee sitten.
Pitäisi elää terveellisemmin, syödä niitä pirun goji-marjoja joista kaikki puhuvat, vaikken edes tiedä mitä ne ovat, yhtenä aamuna tosin heräsin aikaisin ja menin hotjoogaan ja se oli ihanaa, mutta sitten tulin kotiin ja nukuin koko päivän. Lenkilläkin kävin kerran, mutta yhden talon katolta tippui päähäni jääklöntti ja sain pienen aivotärähdyksen.
Niinpä istun kaiket päivät kotona, paitsi tiistaisin, jolloin käyn opettamassa neljä tuntia musiikkia koulussa.
Ja musta tuntuu, että elän ihan parasta aikaa! Mutta syntyyköhän tästä ällö-onnellisuudesta yhtään hyviä biisejä, mietin…Onko väärin toivoa, että tapahtuisi pian joku henkilökohtainen katastrooffi, jokin henkisen tilan järkkyminen, jotta saisin aikaiseksi jotain oikeaa? Vai onko se ihan vanha klisée, mitä sitten jos tulisikin välillä onnellisia biisejä, ja toisaalta, haikeus taitaa kuitenkin ulkoisista onnellisuustekijöistä huolimatta olla sisäänrakennettu tila.
Hyvää huhtikuuta <3
Heli
Ps. Hitto, unohdin melkein mainita, mun eka oikea sinkku saapui viime viikolla, ihan vaan Annankatu, mutta nyt kuorilla ja Warnerin kautta! Se ei tuntunut niin hienolta kuin miltä olisin kuvitellut, mutta kun jaan sitä ystäville, esittelen aina sen cd:n siellä sisällä, se on painettu eikä enää mikään tussilla töherretty demo!Löytyy iTunesista.
18.02.2010
Anteeksi että olen ollut pois näin kauan!
En osannut kirjoittaa mitään, koska en olisi voinut kertoa sopimusneuvotteluistani. Jos niistä ei olisi tullutkaan mitään, olisi ollut masentavaa jakaa se tieto täällä...
Mutta nyt, oi nyt, TITTIDIDII: Mä allekirjoitin sopimuksen Warner Music Finlandin kanssa!Elämäni on annettu Asko Kallosen pääkallovarmaan hoivaan. Ne lähettivät mut heti viime viikolla biisileirille- tosin kaverini naureskelivat että luultavasti mä vaan luulen meneväni biisileirille mutta joudunkin vieroitukseen euroviisufinaalibileiden jäljiltä... (oli kyllä hyvät bileet, tanssittiin aamuun saakka mm. Amadeuksen ja sen porukan sekä norjalaisviulistien kanssa!Kuunkuiskaajien Sussun kanssa tehtiin myös tanssi, jonka tarkoituksena oli näyttää mahdollisimman kamalalta. )
Mutta oikeesti, biisileiri oli antoisa ja tein ekaa kertaa biisin jonkun toisen kanssa ja lisäksi keskellä kirkasta päivää! Se toinen on Eero Alasuutari, joka soittaa Brightboy- nimisessä bändissä, ihana poika, ihana poika. Tai suomalainen mies, kuten he itseään tituleeraavat.
Tänään on penkkarit ja aurinko paistaa ja siitä on muka jo kahdeksan vuotta kun itse riekuin rekassa ja tunsin olevani vapaa… Mutta onneksi luin nettilehdestä että “Heli Kajolle unelmasopimus”, ja koska median sanaan voi luottaa ja se on aina oikeassa, tajusin, että hitto, mähän toden totta sain unelmieni sopimuksen! Ei sitä edes huomaa, kun höyryää kokoajan eteenpäin kauhealla vauhdilla. Joten nyt voin tästä lähtien sanoa, että sitä mitä ei voi kuvitella, ei voi saavuttaa (äitini ohjeita) ja että kun uskoo unelmiin, ne tulevat todeksi. Ja että äänellään se variskin laulaa Ja kun sadattelen sen himskatin levyn kanssa, jota nyt hiljalleen ruvetaan työstämään, sanon, että sen saa mitä tilaa….eli raakaa työtä on luvassa. AND I LOVE IT!
xoxo,
Heli